tiistai 26. lokakuuta 2010

Reno.  Kuin aikamatka johonkin vanhaan, menneeseen Amerikkaan. Pidän tästä merkillisestä vuorten sisällä olevasta  kaupungista paljon vaikka kahden päivän oleskelun jälkeen olen enemmän kuin valmis jättämään sen taakseni. Hotellimme on täynnä rodeoratsastajia, ja pääsen näkemään, en rodeota, paikalliset korjaavat, vaan lassoamiskilpailua.  Olen saapunut ajassa johonkin tuntemattomaan. Ja he, hymyilevät. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti